Huvia ja haastetta peleistä

gamesOli niin tai näin, niin erilaiset simuloidut seikkailut myyttisissä ja oudoissakin ympäristöissä voi myös kehittää pelaajan reaktio- ja hahmottamistaitoja. Pelaajan suhde konsoliin voimistuu ja muuttuu välittömämmäksi, kun liikeratoja ja näppäimiä harjoitetaan erilaisten kuvitteelisten taistelutilanteiden kautta. Vaikkei painikkeiden painamisella olekaan paljoa merkitystä tosielämän kamppailulajien kanssa, judosta ja muusta puhuttamattakaan, on ryhmässä tilassa liikkumiselle tietty vaikutus sosiaalisten koreografioiden ja etenemisen, ryhmäpelin kehittymisen kannalta.

Pelaaja tullessaan heitetyksi maastoon, erityisesti ensimmäistä kertaa, joutuu kiertelemään ympäriinsä, ja katselemaan mistä mitäkin löytyy. Pelissä perspektiivi usein on rajatumpi kuin mitä tosielämässä ihmisen katse ulouttuu havaitsemaan, mutta toisaalta pelin kulkiessä pelaajalle syntyy kyky kuulla, havainnoida ja aistia paremmin asioista jotka tapahtuvat hänen välittömän näkökenttänsä ulkopuolellakin. Eikä mikään ole parempi liikkuja virtuaalimaailmassa kuin sellainen, joka sukkelasti kääntyy eri suuntiin.

Pelin kenttään tutustuessa aloittelevakin pelaaja helposti kohtaa yhden tai useamman maiseman kalusteisiin kuuluvan vastustajan, jossei jopa oman tiiminsa vastapelaajaa. Näissä tilanteissa usein aloitteleva pelaaja jää altavastajaksi, kun nappulat eivät ole hallussa eikä asentokaan oikein ole oikea. Simuloidussa ympäristössä pelaajan on helppo juosta karkuun tai jättää peli sikseen, mutta hyvä peliin tutustuminen yleensä kattaa useammankin yrityskerran — ja se onkin virtuaalitodellisuuksien paras puoli, että aina voi aloittaa alusta ja ottaa uuden kierroksen.

Kuin pelaaja sitten oikein innostuu tällaisista todellisia tiloja jäljittelevistä maisemista, voi hän paneutua suunnittelemaan omiakin tiloja. Erityisesti tällaisissa tiloissa liikkuminen on hyvää harjoitusta, tilasta kuin tilasta riippumatta, tutusta tulevaa kohteeseen ennalta, jos vaikka sitten joskus tulee tarpen jalkautua paikanpäälle. Tällaista huviretkeilyä voi toki pelimäisesti, ilman sen kummempia tavoitteita, harjoittaa myös lukuisien autokameroiden kuvaamien maastokuvien parissa seikkailemalla. Säästyy kerosiinia ja matkarahaa, kun kotoa käsin voi tutustua maailman menoon. Kehittävätpä jotkut jopa tällaisissa todellisuudesta kuvatuissa karttaympäristössä pelattavaksi kaikenlaisia ryhmäpelejä, jossei jopa siirrä koko kuvattua karttamaisemaa itse pelin sisään peliympäristöksi.

Pelejä on kaikenlaisia, ja niistä innostuneen kannattaakin rohkeasti katsella ympärilleen ja tutustua siihen repertuaariin ja mahdolliuuksien kirjoon joka ympärille levittäytyy. Yhdessä ystävien kanssa on hyvä pelata ja tutustua lähemmin uusiin ystäviin.

 

Comments are closed.