Liian hyvää ollakseen totta

Car PackAutoletka etenee pelissä kohti hurjia nousuja, laskuja ja kaarteita. Pelin usein pelannut etäpelaaja tietää ja osaa jo kaikki mutkat ja solat. Ei tarvita kartan lukijaa, kun kartta on peli itse, ja kuski voi opetella kaiken itse. Yksinäisyys ja individualismi saa uutta voimaa ja tenhoa, pelien, konsolien ja maisemien tuoman arvovalintojen repertuaari kautta. Pelin rooli suvereenin kannalta haluttujen ideologisten valintojen lujittajana ja epäpolitisoijana saa vankkumattomamman aseman.

Yksinäinen etäpelaaja kääntää nappulaa ja pyrkii pitäämään ratin suorassa, etenemisen vakaana ja vauhdin juuri sopivana. On tosi kyseessä kun letka etenee, maisema virtaa oli vinhaa vauhtia ja autot syö katua minkä ehtii. Pelin mystinen syvyys, missä katua riittää loputtomiin, ääret ei koskaan tule vastaan, noudattavat kuution logiikkaa jossa kaikki sivut vie taisin lähtöruutuun, tai pallon pintaa, jossa ympäristö vaan jatkuvasti muuttaa muotoaan. Ikuisuus, äärettömyys kohtaa rajallisen ihmisen ja rajalliset kyvyt ja taidot.

Maisemat, talot ja kadut on koristeltu kotoisen oloiseksi, mutta kuitenkin mystisen epärealistisiksi. On kuin pelaaja istuisi kaukana avaruudessa pelaamassa, pyrkien saamaan pienen tunteen siitä mistä on kotoisin, säilyäkseen järjissään pitkän ja uuvuttavan vuosia kestävän planetaarisen matkan aikana. Muutama tutun oloinen kauppa tai symboli vilahtaa oli maisemassa, kun kuski painaa sataa ja tuhatta läpi autioiden katujen. Koko simuloitu kaupunki on kaikessa täydellisyydessään silti vajaa ja riittämätön. Kuskin tekisi mieli pysähtyä, kääntää auto toiselle kujalle, ajella ympäriinsä ja pysähtyä ehkä jonkun vieraan kanssa juttelemaan. Mutta kuski tietää, että vaikka pikkuinen kuja lähtee pääkadulta, se on vain illuusiota, yrittäessään ajaa autoaan sinne päin, jää auto vain paikalleen tökkimään kohti näkymätöntä muuria. Ihminen, jos hän sellaisen sattuu jossain näkemään, ei kuule, ei kuuntele eikä sano mitään. Jossain pelissä ihmistä voi lyödä, potkia tai ajaa yli, mutta keskustelua ei voi käydä kuin siihen tarkoitetuissa paikoissa, tarkan kirjoitetun skriptin mukaisesti. Aidon kuuluista strategista puhetta, kuin puhelinmyyjän suusta, tai sen joka laulaa toisten lauluja. Rehellistä ja totta, mutta täyttä soopaa.

 

Comments are closed.