Pelien monet puolet

Car gameInformaationsodan soturi puhuu läpiä päähänsä, soittaa annettuja säveliä, ja kun hänen kanssaan keskustelee, käy ilmi ettei hän ymmärrä mitään mistä hän puhuu, aivan kuin tykkimies ei ymmärrä miksi sitä rautaa ammutaan taivaalle ja miksi ihmistä ja taloa kaatuu. Sellaista on moderni sodankäynti. Autopelin maisema on samalla tavoin epätodellista, jonka kanssa ei voi käydä dialogia, joka ei ymmärrä sitä miksi hän, tai se, on. Kyberneettisessä hallinnan muodostamisessa ja sodankäynnissä on kyse sanojen käyttämisestä aseina, puheiden ja logiikaan kautta pyritään vaikuttamaan ja ajamaan omia päämääriään, psyykkistä väkivaltaa käyttäen. Foucault kääntyy haudassaan, kun tarkkailu kääntyy takaisin rankaisemisen puoleen.

Autorata etenee, kun pelaaja ottaa haltuun kaikki mutkat, esteet ja selviää kansa-autoilijoiden tuomasta pienestä lisähaasteestakin Joku lentääkin pois ajoradalta, kun jättää kaarteeseen liikaa vauhtia, tai kun sormi lipeää ottimissä törröttävän pienen ulokkeen pitelemisestä. Tiukasti pelaajat puristaa ottimista, kuin lapset vanhempansa peukalosta, pitäen kiinni suvereenin suomasta sirkushuvista ja sen jatkuvuusesta. Peli etenee ja lopulta päätyy maaliin, ja etäpelaaja on raukeana ja tyytyväisenä saavuttamastaan henkilökohtaisesta voitosta. Seuraavan pelin hän aikoo pelata ystäviensä kanssa verkon yli — voi sitä iloa ja riemua kun saa päihittää kaverinsa turvallisessa simuloidussa ympäristössä, eikä tarvitse lähteä kylille kaasutelemaan. Samoin miettii myös sotilas nevadan autiomaassa, ohjatessaan lennokin viraalle maaperälle ja murhaamalla sieltä kohteeksi valitsemansa ihmispolon. Veri lentää tässä pelissä todellisuudessakin, vaikkei sotilas ehkä tiedä onko kyse lavastuksesta vai onko lennokki todella ilmassa ja aseistettu, tai ehkä lennokki myöhemmin ottaa saman radan ja toteuttaa sen kun sotilas on jo kapakassa turisemassa tutujen kanssa ja kiskomassa viinaa ahdistukseensa.

On aika ajaa autot talliin ja laittaa uusi peli pyörimään. Konsolipeleissä riittääkin valinnanvaraa, eikä nykyään kaikkia tarvitse edes ostaa eriksen fyysisesti kaupasta, kun laite osa itse tarjota pelit ja vermeet käyttäjän iloksi.

Lentosimulaattorien lisäksi konsolipelit ovat tulleet tunnetuksi erilaisista sotaisistakin jahtaus- ja taistelupeleistä. Pelaajan tehtävänä on liikkua annetussa tilassa ja edetä maastossa, ei varmaankaan sattualta ottaen huomioon pelien, todellisuutta simuloivien laitteiden ja yhteiskunnan valtapolitiikan suhdetta, erityisesti mitä tulee kyberneettiseen sodankäyntiin ja siihen valmistautumiseen.

 

Comments are closed.