Vauhdin hurmaa kotisohvalla

thrill of speedMielikuvituksellinen ja koristeltu kaupunkimaisema avautuu vaimeasti tärisevän ja pörisevän auton ikkunasta, kun kuski tarttuu muovisiin ohjaimiin. Hapuillen nappeja, hyväillen niitä kuin huorta naista, kuski koettaa muistaa kaikkien paikat, liikeradat ja tarkoituksen, ennen kuin peli voi kunnolla alkaa. Tämä peli on pelkkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja kuski tietää sen. Konsolin muisti on ladattu täyteen grafiikkaa, musiikkia, liikeratoja ja pelin logiikkaa, ajastin laskee alaspäin samalla kun pelin taustaan kuvattu yleisö ja innostunut kaupunkilaisjoukko hurraa ja odottaa formuloiden alkamista.

Autoa kasaantuu jonoon radan alkupäähän, kun kuski vaihtaa näkökulmaa, katsoo mitä toinen kamera, sijoittunut korkealle ylös pelaajan autoon nähden, kertoo ja näyttää siitä mitä ympärillä tapahtuu. Harvoin oikeassa formulassa kuski voi nousta taivaisiin, katsomaan ylävinkkelistä, mutta toisaalta kuski tietää, että hänen tallinsa koko tiimi on apuna, ehkä helikopterikin pörrää kentän ympärillä raportoimassa jatkuvasti mitä missäkin tapahtuu.

Kuljettaja koettelee kaasusormeaan, painele nappuloita ja yrittää kuumeisesti muistaa mitä mikäkin vipu tekee ja saa aikaan. Kohta pelin lipunheiluttaja, autoletkan lähettäjä yltyy vilkkaaseen liikkeeseen, heiluttaa keppiänsä kuin viimeistä päivää, innostuneena ja kiimassa, kun peli on alkamassa, autot kaasuttaa, bensa, öljy ja kaasu haisee. On formulan vuoro näyttää miten maailma makaa. Melu on kauhea ja pörinä syö miestä, mutta kun pitää kovaa kulkea, niin konessta on hyvä ottaa kaikki irti.

Koneet toistensa perässä kiinni imee maukasta ilolientä minkä vaan letkuiltaan saavat imetyksi. Valtavat, optimaalisen kokoiset, pienet männät puristavat sisään hengittämänsä ilman ja kaasut pienenpieneksi sykkyräksi. Ja aivan kuin lentokoneen hurjat turbot, tuikkaavat sen juuri oikealla hetkellä tuleen. Palavat kaasut vaativat ja ottavat tilaa itselleen kun pieneen tilaan ahdettu kaasu räjähtää, työntää männän hurjaan menoon. Voima siirtyy auton alle, akselistoon, vaihdekeppiin ja pyöriin. Koko komistus tärisee kuin nuori mies ensimmäistä kertaa naisensa kanssa. Kuskin ote ratista puristaa kunnolla, vaikka kaikki onkin vain simulaatiota ja kuvittelua, kokee ohjaaja olevansa osa tapahtumia, hiki virtaa käsien ja konsolien väliin, silmät laajanee ja pulssi nousee. Kohta sormi nostaa jarrunappulan ylös, ja kuva autosta ruudulla etenee samalla kuin äänimaisema toistaa villiä ulinaa. Konsolin sisään leivotut pienet kineettiset efektorit, saavat simulaatiossakin kuskin tärisemään auton kuljettajan lailla.

 

Comments are closed.